Ensimmäinen ajotunti opetusluvalla — 60 minuutin runko

Tämä on runko jonka voi tulostaa ja viedä autoon. Se jakaa tunnin neljään osaan ja kertoo mitä kussakin tehdään. Runko sopii ensimmäiselle ajotunnille sellaisenaan ja myöhemmille ajokerroille niin, että vain harjoitusosuuden sisältö vaihtuu.

Rungon tarkoitus ei ole tehdä ajo-opetuksesta koulua. Se on olemassa siksi, että kun rakenne on valmiina, opettajan ei tarvitse käyttää huomiotaan sen keksimiseen. Huomio menee silloin sinne minne se kuuluu eli oppilaaseen ja liikenteeseen.

Paikan valinta

Paikka valitaan sen mukaan mitä on tarkoitus harjoitella, ei sen mukaan mikä on lähellä. Sääntö on yksinkertainen: paikassa pitää olla riittävästi sitä mitä harjoitellaan ja mahdollisimman vähän kaikkea muuta.

Harjoituksen vaihe	Sopiva paikka	Miksi
Liikkeellelähtö ja pysähtyminen	Iso tyhjä pysäköintialue, teollisuusalue viikonloppuna	Ei ketään takana odottamassa
Ohjaaminen ja kävelyvauhti	Sama alue, ajolinjat maalattuina	Maalatut ruudut antavat suunnan ilman että kukaan neuvoo
Ensimmäinen liikenne	Asuinalueen hiljaiset kadut arkena keskellä päivää	Vähän liikennettä, matalat nopeudet
Risteykset	Ristikkokaavainen asuinalue	Monta risteystä lyhyellä matkalla, samantyyppisiä
Liikenneympyrä	Yksi ja sama ympyrä, kymmenen kierrosta	Toisto opettaa, vaihtelu ei
Maantie	Tuttu tieosuus jossa on levikkeitä	Levike tarkoittaa että voi lopettaa turvallisesti

Ensimmäisillä kerroilla kannattaa myös katsoa kellosta milloin paikka on rauhallisimmillaan. Marketin piha on eri paikka lauantaina kello 12 ja sunnuntaina kello 8.

Ensimmäiset 10 minuuttia

Aloitus tehdään aina samalla tavalla. Rutiini on tässä hyödyllinen, koska se kertoo oppilaalle että tilanne on hallinnassa.

1. Sano tavoite ääneen. Yksi lause: tänään harjoitellaan liikkeellelähtöä ja pysähtymistä. Kun tavoite on sanottu, oppilas tietää mitä häneltä odotetaan ja mistä ajokerta arvioidaan. Ilman sitä hän arvailee koko tunnin ajan onko suoritus riittävä.

2. Sovi lopetusoikeus. Kumpi tahansa saa lopettaa milloin tahansa ilman perusteluja. Tämä sovitaan ensimmäisellä kerralla ja siihen viitataan myöhemmin lyhyesti.

3. Istuma-asento ja peilit. Polvi hieman koukkuun kun jarru on pohjassa, ranne yltää ohjauspyörän yläreunaan käsi suorana, sivupeileissä näkyy vain kapea siivu omaa autoa. Nämä tehdään joka kerta uudestaan, kunnes oppilas tekee ne ilman muistuttamista. Se kestää yleensä neljä tai viisi ajokertaa.

4. Turvavyö ja käsijarru. Sanotaan ääneen ensimmäisillä kerroilla, myöhemmin ei enää.

Kymmenen minuuttia tuntuu pitkältä näihin. Se on tarkoituskin. Aloituksesta ei kannata leikata aikaa harjoitteluun, koska juuri aloitus laskee jännityksen sille tasolle jossa oppiminen on mahdollista.

Keskimmäiset 40 minuuttia

Harjoitusosuudessa pätee yksi sääntö ylitse muiden: yksi taito kerrallaan, monta toistoa.

Käytännössä se tarkoittaa, että ajokerralla harjoitellaan yhtä asiaa niin monta kertaa että se alkaa sujua ilman ajattelua. Kymmenen liikkeellelähtöä samasta paikasta opettaa enemmän kuin kymmenen erilaista tilannetta. Vaihtelu tuntuu monipuolisemmalta mutta se on opettajan tunne, ei oppilaan.

Jaa osuus kahtia ja pidä väliin kahden minuutin tauko. Auto pysäytetään, moottori sammutetaan ja puhutaan jostain muusta. Tauko ei ole hukkaan heitettyä aikaa: keskittyminen palautuu, ja jos ajokerralla on ollut kireä hetki, tauko katkaisee sen ennen kuin se ehtii kasvaa.

Toisella puoliskolla voi ottaa mukaan yhden uuden elementin, jos ensimmäinen puolisko sujui. Jos ei sujunut, toinen puolisko on sama asia uudestaan. Se ei ole epäonnistuminen vaan juuri sitä mitä toisto tarkoittaa.

Lopeta harjoitusosuus heti, jos näet jonkin näistä:

• Sama virhe toistuu kolmannen kerran samalla ajokerralla.
• Oppilas lakkaa vastaamasta tai vastaa vain "joo".
• Sinä huomaat että äänesi on muuttunut.
• Jokin meni juuri hyvin. Tämä on paras syy lopettaa, koska ajokerran viimeiset minuutit ovat ne jotka jäävät molemmille mieleen.

Neljäkymmentä minuuttia on yläraja, ei tavoite. Ensimmäisellä ajokerralla kaksikymmentä minuuttia riittää hyvin. Siitä miten ensimmäisen kerran ohjeet sanotaan, kerron tarkemmin omassa oppaassaan.

Viimeiset 10 minuuttia — purku

Purku on se osa joka jätetään useimmin väliin, ja se on vahinko. Ajokerta jää mieleen sen mukaan miten se päättyi, ei sen mukaan mitä siinä keskimäärin tapahtui.

Pysäköikää ensin. Purkua ei tehdä ajaessa.

Käy sitten läpi kolme asiaa tässä järjestyksessä:

1. Mikä meni hyvin. Yksi konkreettinen asia. Ei "hyvin meni" vaan "kolmella viimeisellä kerralla kytkin nousi tasaisesti eikä moottori sammunut".
2. Mikä jää seuraavaan. Yksi asia, ja se muotoillaan tehtävänä eikä virheenä. Ei "sä unohdat aina vilkun" vaan "ensi kerralla otetaan vilkku mukaan jokaiseen käännökseen".
3. Milloin ajetaan seuraavan kerran. Sovi aika heti. Motorinen taito haihtuu alussa nopeasti, ja kahden viikon tauko tarkoittaa että osa toistoista tehdään uudestaan.

Kysy lopuksi yksi konkreettinen kysymys, älä sitä miltä tuntui. Kumpi oli helpompaa, liikkeellelähtö vai pysähtyminen? Missä kohtaa jännitti eniten? Näihin saa oikean vastauksen, ja vastaus kertoo sinulle mitä seuraavalla kerralla harjoitellaan.

Jos ajokerta meni huonosti, purku tehdään silti. Silloin se on lyhyt: sanotaan yksi asia joka meni hyvin, sovitaan seuraava kerta ja lopetetaan siihen. Analyysi ei kuulu siihen hetkeen. Riidan purkamisesta kerron tarkemmin oppaassa siitä kun autossa kiristyy.

Mitä kirjataan ylös

Kirjaa jokainen ajokerta ylös samana päivänä. Kolme riviä riittää:

• Mitä harjoiteltiin. Yksi asia, sama jonka sanoit tavoitteeksi.
• Mikä sujui. Se konkreettinen asia jonka kerroit purussa.
• Mikä jää seuraavaan. Seuraavan kerran tavoite valmiina.

Merkintä kestää minuutin ja se ratkaisee kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on muisti: kolmen viikon päästä et muista mitä viidennellä ajokerralla harjoiteltiin, ja ilman sitä tietoa seuraavan kerran suunnittelu on arvausta. Toinen on eteneminen. Kun merkintöjä on kymmenen, näet mitä on jo käyty läpi ja mikä on jäänyt kokonaan väliin. Juuri se väliin jäänyt osa on se joka tulee vastaan ajokokeessa.

Merkinnällä on myös kolmas tehtävä, joka on ehkä tärkein. Kun nuori näkee kirjattuna että liikkeellelähtö on jo opittu, hän näkee edistymisen. Ajo-opetuksen alkuvaiheessa oppilaan oma tunne on lähes aina se, ettei mikään suju. Lista siitä mikä jo sujuu on tehokkain vastalääke jonka tiedän.

Tähän AjoWeppi on tehty: se ottaa vastaan lyhyen merkinnän ajokerran jälkeen, pitää kirjaa siitä mitä on käyty läpi ja kertoo mitä harjoitellaan seuraavaksi. Sama työ onnistuu vihkolla — tärkeintä on että se tehdään jollain tavalla.