Miten opettaa ajamaan, kun oppilas ei ole ajanut metriäkään

Ensimmäinen ajokerta on se hetki jolloin opetuslupaopettaja on kaikkein epävarmin. Oppilas ei ole ajanut metriäkään, sinä et ole opettanut ketään, ja molemmat tietävät sen. Se epävarmuus on täysin normaali eikä se tarkoita ettet osaa opettaa. Se tarkoittaa vain sitä, ettei kummallakaan ole vielä tapaa toimia.

Tämä opas antaa sen tavan. Se kertoo mitä sanot ja missä järjestyksessä, kun autoon noustaan ensimmäistä kertaa. Ajokerran aikataulun ja rakenteen käyn läpi erikseen ensimmäisen ajotunnin rungossa — tässä keskitytään sanoihin.

Ennen kuin autoon noustaan

Kaksi asiaa kannattaa sopia ennen kuin lähdette pihasta, koska niistä sopiminen jälkikäteen on paljon vaikeampaa.

Ensimmäinen: kuka päättää milloin lopetetaan. Sovi että kumpi tahansa saa lopettaa ajokerran koska tahansa sanomatta siihen sen enempää. Ei perusteluja, ei suostuttelua. Kun tämä on sovittu, kumpikaan ei jää istumaan tilanteeseen jossa ei enää halua olla, ja juuri se pelko on se mikä saa nuoren jännittämään etukäteen.

Toinen: mitä tänään harjoitellaan. Sano se ääneen ennen liikkeellelähtöä. "Tänään opetellaan lähtemään liikkeelle ja pysähtymään. Emme mene liikenteeseen. Kun se sujuu, mennään kotiin." Kun tavoite on kerrottu, oppilas tietää mitä häneltä odotetaan eikä hänen tarvitse arvailla milloin suoritus on riittävä.

Kerro myös oma osuutesi. Yksi lause riittää: minä saatan jännittää tässä enemmän kuin sinä, eikä se tarkoita etten luota sinuun. Se maksaa itsensä takaisin ensimmäisen kerran kun vedät henkeä hampaiden välistä.

Paikka

Ensimmäisen ajokerran paikan tärkein ominaisuus ei ole koko vaan se, ettei kukaan odota takana. Kiire on ensimmäisen ajokerran pahin vihollinen, koska se siirtyy autoon vaikka kumpikaan ei sitä sanoisi.

Hyviä paikkoja ovat teollisuusalue viikonloppuna, ison marketin pysäköintialue liikkeen ollessa kiinni tai hiljainen teollisuustien pätkä. Huonoja ovat koulun piha (yleisöä), asuinalueen kadut (lapsia ja peruuttavia autoja) ja mikä tahansa paikka jossa joku voi tulla vastaan mutkan takaa.

Autoon tutustuminen

Tämä osuus tehdään moottori sammutettuna. Se tuntuu hitaalta ja se on tarkoituskin: jokainen asia joka opitaan paikallaan on yksi asia vähemmän opittavaksi liikkeessä.

Istuma-asento ensin. Oppilas säätää istuimen niin, että polvi jää hieman koukkuun kun jarrupoljin on painettuna pohjaan asti. Selkänoja pystyyn sen verran, että ranne yltää ohjauspyörän yläreunaan käsi suorana. Tämä ei ole muodollisuus. Väärässä asennossa jalka ei yllä jarrulle kunnolla, ja se näkyy heti ensimmäisessä hätäjarrutuksessa.

Sitten peilit. Sivupeilit säädetään niin että oman auton kylkeä näkyy vain kapea siivu reunassa. Yleisin virhe on säätää peilit niin että niissä näkyy pääasiassa oma auto — silloin katvealue kasvaa turhaan.

Sitten hallintalaitteet, yksi kerrallaan. Pyydä oppilasta itse etsimään ja nimeämään: vilkku, valot, tuulilasinpyyhkijät, käsijarru, vaihdekeppi, kolme poljinta. Se että hän etsii ne itse tarkoittaa että hän myös muistaa ne. Jos näytät ne itse, hän muistaa lähinnä sinun sormesi.

Käy lopuksi läpi kytkimen toiminta selittämättä sitä liikaa. Riittää: vasen poljin irrottaa moottorin pyöristä, ja kun se nousee hitaasti ylös, auto lähtee liikkeelle. Loput oppii jalka, ei korva.

Ensimmäinen liikkeellelähtö

Tässä on se järjestys jota itse käytän. Sano jokainen kohta ääneen, odota että se on tehty, ja siirry vasta sitten seuraavaan. Älä ketjuta kahta ohjetta samaan lauseeseen.

1. "Paina kytkin pohjaan." Odota.
2. "Laita ykkösvaihde päälle." Odota. Jos vaihde ei mene, älä korjaa vaan sano: paina kytkin uudestaan pohjaan asti.
3. "Katso taaksepäin ja peileistä." Odota. Tämä opetetaan heti ensimmäisellä kerralla, koska tavasta tulee pysyvä juuri ensimmäisillä toistoilla.
4. "Nosta kytkintä hitaasti kunnes auto alkaa täristä." Tämä on koko ajokerran tärkein hetki. Anna sen kestää.
5. "Pidä jalka siinä." Auto liikkuu kävelyvauhtia. Anna sen liikkua kymmenen metriä.
6. "Paina kytkin pohjaan ja jarru hitaasti." Auto pysähtyy.

Ja sitten sama uudestaan. Kymmenen kertaa peräkkäin, samassa paikassa, samoilla sanoilla. Toisto on tässä koko pointti. Kun oppilas lähtee liikkeelle kymmenennen kerran, hän ei enää mieti jalkojaan — ja juuri se on ensimmäisen ajokerran tavoite.

Jos moottori sammuu, sano vain: normaali juttu, kytkin pohjaan ja käynnistetään uudestaan. Älä selitä miksi se sammui. Selitys ei auta jalkaa oppimaan ja se vie huomion pois toistosta.

Mitä et sano

Nämä ovat ne lauseet jotka kuulen useimmin ja jotka tekevät eniten vahinkoa ensimmäisellä ajokerralla.

"Varo!" Se ei kerro mitä pitäisi tehdä. Sano sen sijaan yksi konkreettinen sana: jarru, seis, tai suoraan.

"Ei noin." Kertoo että jokin meni väärin muttei sitä miten se tehdään oikein. Sano mitä tehdään: nosta kytkintä hitaammin.

"Sun pitäisi jo osata tämä." Ensimmäisellä ajokerralla ei osata mitään ja se on ainoa oikea tilanne. Ajaminen on motorinen taito ja se tulee toistoilla.

"Katso miten helppoa tämä on." Sinulle se on helppoa siksi että olet ajanut kaksikymmentä vuotta. Vertailu ei kannusta ketään.

Ja kaikki mikä alkaa sanalla "etkö". Kysymys johon ainoa rehellinen vastaus on "en" tuottaa häpeää eikä opeta mitään.

Yksi hyvä sääntö kattaa nämä kaikki: ensimmäisellä ajokerralla puhut vain silloin kun annat ohjeen tai kehut jotain konkreettista. Kaikki muu kommentointi jää seuraaville kerroille.

Kun ensimmäinen kerta on ohi

Lopeta selvästi ja mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kaksikymmentä minuuttia liikkeellelähtöjä on täysin riittävä ensimmäinen ajokerta. Jos oppilas on innoissaan ja haluaisi jatkaa, se on paras mahdollinen hetki lopettaa — silloin hän odottaa seuraavaa kertaa.

Käy lopuksi läpi kolme asiaa, tässä järjestyksessä:

1. Mikä meni hyvin. Yksi konkreettinen asia, ei yleiskehua. "Kytkin nousi kolmella viimeisellä kerralla tasaisesti."
2. Mitä harjoitellaan seuraavaksi. Yksi asia. "Ensi kerralla lähdetään liikkeelle ja käännytään."
3. Milloin. Sopikaa aika heti. Ensimmäisen ja toisen ajokerran välissä ei kannata olla viikkoa, koska motorinen taito haihtuu nopeasti alussa.

Älä kysy "miltä tuntui". Se on liian iso kysymys heti ajon jälkeen ja vastaus on yleensä "no ihan ok". Kysy sen sijaan jotain konkreettista: kumpi oli helpompaa, liikkeellelähtö vai pysähtyminen? Siihen saa oikean vastauksen ja se kertoo sinulle mitä seuraavaksi harjoitellaan.

Kirjaa ajokerta ylös samana päivänä. Kolme riviä riittää: mitä harjoiteltiin, mikä sujui, mikä jäi kesken. Kolmen viikon päästä et muista näitä ulkoa, ja juuri se muistikatkos on syy siihen että moni opetuslupajakso alkaa ajelehtia. Mitä kirjata ja miksi, siitä kerron ensimmäisen ajotunnin rungossa.