Milloin oppilas on valmis ajokokeeseen — 9 merkkiä

Ajokokeeseen valmistautuessa tulee jossain vaiheessa vastaan vaikea kysymys: mistä opettaja oikeasti tietää, että oppilas on valmis?

Pelkkä ajotuntien määrä ei anna siihen kovin hyvää vastausta. Kaksi oppilasta voi olla ajanut saman verran ja silti heidän itsenäisessä ajamisessaan voi olla iso ero.

Parempi mittari on se, mitä autossa tapahtuu.

Joudutko edelleen muistuttamaan katseesta, nopeudesta, väistämisestä tai siitä mitä seuraavaksi tehdään? Vai pystytkö jo istumaan vieressä pitkiä pätkiä hiljaa ja oppilas hoitaa liikennetilanteet itse?

Ajokoevalmius ei tarkoita täydellistä ajamista. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että oppilas pystyy havainnoimaan, tekemään päätöksiä ja selviytymään tavallisista liikennetilanteista ilman että vieressä istuva opettaja pitää ajoa jatkuvasti koossa.

Näitä yhdeksää merkkiä kannattaa seurata.

1. Katse liikkuu ilman että siitä tarvitsee muistuttaa

Katseen käyttö on yksi ensimmäisistä asioista, joista näkee kuinka itsenäiseksi ajaminen on muuttunut. Harjoittelun alkuvaiheessa oppilaan katse jää helposti liian lähelle autoa tai suoraan eteen. Silloin opettaja joutuu muistuttamaan peileistä, risteävistä suunnista ja kauempana olevista tilanteista.

Kun taito alkaa kehittyä, katseen käyttö näkyy auton liikkeessä jo ennen varsinaista tilannetta. Jos oppilas huomaa risteyksen, suojatien tai muun liikenteen ajoissa, vauhti muuttuu rauhallisesti ja valmistautuminen alkaa ennen kuin sinun tarvitsee sanoa mitään. Jos katse taas jää liian lähelle tai suoraan eteen, tilanteet tulevat vähän kuin yllätyksenä. Silloin jarrutus, vaihteen valinta tai päätös tapahtuu helposti myöhässä.

Opettajan ei siis tarvitse istua vieressä seuraamassa oppilaan silmiä. Katso ennemmin, muuttuuko oppilaan ajaminen sen perusteella mitä ympäristössä on tulossa.

Jos näin ei vielä tapahdu, tee seuraavasta ajokerrasta havainnointiharjoitus. Pyydä oppilasta välillä kertomaan ääneen mitä hän näkee edessä:

• seuraava risteys
• suojatie
• nopeusrajoituksen muutos
• toinen tienkäyttäjä
• paikka jossa näkyvyys heikkenee
• tilanne johon kannattaa valmistautua

Tarkoitus ei ole tehdä tästä pysyvää tapaa. Harjoitus tekee hetkeksi näkyväksi sen, mihin oppilaan huomio menee. Kun havainnointi alkaa toimia, vähennä omaa puhettasi.

2. Oppilas osaa sovittaa nopeuden tilanteeseen

Nopeusrajoituksen noudattaminen ja tilanteeseen sopiva nopeus eivät ole aivan sama asia. Oppilas voi ajaa sallitun nopeuden mukaan ja silti lähestyä esimerkiksi risteystä tai huonon näkyvyyden paikkaa liian suurella nopeudella.

Minusta tämän näkee parhaiten juuri risteyksissä, suojateillä ja paikoissa joissa näkyvyys on heikko. Oleellinen kysymys ei ole vain se, näyttääkö nopeusmittari oikeaa lukemaa. Katso ymmärtääkö oppilas, milloin vauhtia pitää ottaa pois jo ennen varsinaista tilannetta.

Jos minä ehdin vieressä ajatella että nyt pitäisi hidastaa mutta oppilas jatkaa edelleen samalla vauhdilla, tilanteeseen valmistautuminen on vielä myöhässä. Kun taito toimii paremmin, vauhti alkaa pudota jo ennen kuin tilanteesta tulee kiireinen. Se tekee myös muista asioista helpompia: kun nopeus on sovitettu tilanteeseen ajoissa, oppilaalle jää enemmän aikaa katsoa, ajatella ja tehdä päätös.

Jos tämä ei vielä onnistu, valitse harjoitusreitti jossa tulee paljon tilanteita joissa nopeutta pitää sovittaa. Älä kuitenkaan kerro joka kerta tarkkaa kohtaa jossa pitäisi hidastaa vaan anna oppilaalle mahdollisuus huomata tarve itse. Tavoite on, ettei nopeus muutu siksi että opettaja käskee hidastamaan vaan siksi että oppilas näkee itse syyn hidastaa.

3. Oppilas ennakoi eikä vain reagoi

Ennakointi näkyy siinä, tekeekö oppilas asioita ennen kuin on pakko. Jos edessä näkyy risteys, pysäköityjä autoja, suojatie tai hidastuva liikenne, ennakoiva kuljettaja alkaa valmistautua jo etukäteen. Hän keventää kaasua, siirtää katsetta ja alkaa kerätä tilanteesta tietoa. Jos kaikki tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun tilanne on aivan auton edessä, oppilas ei vielä ennakoi vaan reagoi.

Opettajalle yksi aika hyvä kysymys on:

Näenkö minä koko ajan seuraavan tilanteen ennen oppilasta?

Jos vastaus on kyllä, ennakointia kannattaa vielä harjoitella. Tämä ei tarkoita, että oppilaan pitäisi pystyä ennustamaan kaikkea mitä liikenteessä tapahtuu. Tarkoitus on oppia tunnistamaan tilanteita joissa jotakin saattaa tapahtua ja jättää itselle aikaa toimia.

Harjoituksen voi tehdä yksinkertaisesti. Pyydä oppilasta muutaman kerran ajon aikana kertomaan:

"Mitä tuolla edessä saattaa seuraavaksi tapahtua?"

Kysymys on tarkoituksella eri kuin "mitä näet". Ensimmäinen harjoittaa ennakointia, jälkimmäinen kertoo lähinnä tämänhetkisestä havainnosta. Kun oppilas alkaa tehdä tätä ajamisessaan ilman kysymyksiä, harjoitus voidaan jättää pois.

4. Oppilas tekee päätöksen ilman viimeistä varmistusta

Tämä on asia johon opettajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Oppilas saattaa hyvinkin tietää, että risteykseen voi mennä. Hän on katsonut tilanteen oikein ja tehnyt jo käytännössä päätöksen.

Sitten hän kysyy:

"Menenkö?"

Todellinen ongelma ei välttämättä ole liikennetilanteen ymmärtämisessä. Oppilas hakee opettajalta vielä viimeisen varmistuksen. Ja tähän opettajan on hyvin helppo vastata:

"Joo, mene vaan."

Olen itsekin tehnyt tätä opettajan urani alkuvuosina. Annoin oppilaalle huomaamattani sen viimeisen varmistuksen aina kun hän sitä kysyi. Oppilas saattoi osata asian aivan hyvin mutta oppi samalla siihen, että lopullinen päätös varmistetaan minulta.

Sitten tuli ajokoe.

Vieressä istuva tutkinnon vastaanottaja ei antanutkaan sitä tuttua varmistusta. Oppilas jäi odottamaan sitä ja samalla liikennetilanne ehti jo tulla aivan eteen.

Siksi loppuvaiheen harjoittelussa opettajan pitää vähitellen poistua päätöksenteosta. Kun haluan nähdä miten itsenäisesti oppilas oikeasti ajaa, voin sanoa ennen lähtöä suunnilleen näin:

"Aja nyt niin kuin minä en olisi tässä opettamassa. Minä annan sinulle vain reittiohjeet. Älä kysy minulta saatko mennä tai mitä pitäisi tehdä vaan tee ratkaisut itse. Jos tulee oikeasti vaarallinen tilanne, minä kyllä puutun."

Sen jälkeen opettajan pitää myös yrittää oikeasti olla hiljaa, koska muuten annamme helposti pieniä vihjeitä huomaamattamme. Tässä vaiheessa harjoittelua pieni hiljaisuus voi opettaa enemmän kuin uusi ohje.

5. Ajaminen ei hajoa kun tekemistä tulee enemmän

Yksittäisten taitojen osaaminen on vasta yksi vaihe ajamaan oppimisessa. Oppilas voi osata hyvin esimerkiksi:

• vaihteiden käytön
• kaistanvaihdon
• risteykset
• liikennemerkkien seuraamisen
• nopeuden sovittamisen
• havainnoinnin

Vaikeampi vaihe tulee silloin kun monta näistä pitää tehdä samaan aikaan. Oppilaan kuormitus näkyy hyvin esimerkiksi tilanteessa jossa pitää seurata reittiohjetta, valita oikea kaista, havainnoida muuta liikennettä ja samalla hallita auton nopeutta. Silloin huomaa nopeasti, ovatko perustaidot alkaneet automatisoitua.

Jos kapasiteetti loppuu, joku asia alkaa yleensä kärsiä. Katse voi jäädä eteen, nopeus voi karata, vilkku voi unohtua tai päätöksenteko alkaa kestää.

Tällaista tilannetta ei kuitenkaan kannata rakentaa oppilaalle ansaksi. Vaikeustasoa nostetaan vähitellen: kun yksi ympäristö alkaa olla helppo, mukaan lisätään vähän enemmän liikennettä, uusia reittejä tai useampia samanaikaisia päätöksiä. Sitten seurataan mitä tapahtuu.

Ajokoevalmiuden kannalta hyvä merkki on se, että jo opitut perustaidot eivät katoa heti kun oppilaan pitää käsitellä useampaa asiaa yhtä aikaa.

6. Turvaväli ja oma tila säilyvät ilman muistutuksia

Riittävä turvaväli antaa kuljettajalle aikaa havainnoida, ajatella ja toimia. Tässä materiaalissa käytämme käytännön harjoitusohjeena vähintään kahden sekunnin turvaväliä taajamassa ja neljän sekunnin turvaväliä maantiellä.

Loppuvaiheen harjoittelussa opettajan ei pitäisi enää joutua jatkuvasti muistuttamaan välistä edellä ajavaan. Seuraa erityisesti tilanteita joissa liikennevirran nopeus muuttuu. Jos edellä ajava hidastaa, jääkö oppilas liian lähelle vai sovittaako hän oman nopeutensa niin, että riittävä tila palautuu?

Turvaväliä voi harjoitella kiinteän maamerkin avulla. Kun edellä ajava ohittaa esimerkiksi liikennemerkin tai muun helposti tunnistettavan kohdan, oppilas voi laskea kuinka kauan kestää ennen kuin oma auto saavuttaa saman kohdan.

Tätä ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Tarkoitus on opettaa oppilaalle miltä riittävä väli näyttää. Kun etäisyyden arviointi alkaa tulla luonnostaan, laskeminen voidaan jättää pois.

7. Ajaminen toimii myös vieraassa ympäristössä

Tutulla harjoitusreitillä oppilas voi näyttää erittäin varmalta. Siinä on yksi ongelma.

Kun sama reitti on ajettu tarpeeksi monta kertaa, oppilas tietää jo muistista mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän tietää missä tulee suojatie, missä pitää vaihtaa kaistaa ja mikä risteys on hankala. Silloin opettajan voi olla vaikea tietää, lukeeko oppilas oikeasti liikennettä vai muistaako hän reitin.

Siksi loppuvaiheessa kannattaa ajaa myös ympäristöissä joita oppilas ei tunne yhtä hyvin. Vieraan ympäristön tarkoitus ei ole eksyttää oppilasta. Tarkoitus on poistaa ulkoa muistamisen tuoma apu. Seuraa esimerkiksi:

• löytääkö oppilas liikennemerkit itse
• huomaako hän nopeusrajoitusten muutokset
• osaako hän sovittaa nopeuden uuteen tilanteeseen
• onnistuuko kaistan valinta
• pystyykö hän tekemään päätöksiä vaikka ei tiedä mitä seuraavan kulman takana tulee

Jos ajaminen toimii vain tutuilla reiteillä, ratkaisu ei ole opetella vielä yhtä uutta reittiä ulkoa vaan ajaa enemmän erilaisissa ympäristöissä. Oppilaan pitää oppia luottamaan siihen mitä hän näkee eikä siihen mitä hän muistaa.

8. Oppilas pystyy jatkamaan virheen jälkeen

Ajokoevalmius ei tarkoita virheetöntä ajamista. Paljon kiinnostavampaa on nähdä mitä oppilas tekee virheen jälkeen.

Kaikkia virheitä ei tarvitse korjata siinä sekunnissa kun ne tapahtuvat. Jos tilanne on turvallinen, annan oppilaan yleensä ensin hoitaa tilanteen loppuun ja palaan asiaan sen jälkeen. Kesken suorituksen tuleva pitkä selitys voi lisätä kuormaa ja synnyttää seuraavan virheen. Jos kyse on turvallisuudesta, opettajan pitää tietenkin puuttua heti.

Muuten yksi tärkeä asia on nähdä pystyykö oppilas jatkamaan virheen jälkeen normaalisti. Hyvä esimerkki on väärään suuntaan ajaminen. Jos oppilas huomaa liian myöhään olevansa väärällä kaistalla tai ajaa vahingossa eri suuntaan kuin oli tarkoitus, turvallinen ratkaisu on usein hyvin yksinkertainen:

jatka sinne minne olet turvallisesti menossa ja korjaa reitti myöhemmin.

Huonompi ratkaisu on yrittää viime hetkellä väkisin päästä alkuperäiseen suuntaan. Virheestä toipuminen on siis myös päätöksentekoa. Pystyykö oppilas hyväksymään, että suunnitelma muuttui ja jatkamaan turvallisesti? Vai aiheuttaako pieni virhe kiireisen korjausliikkeen tai viekö se ajatukset vielä seuraavaankin tilanteeseen?

9. Sinä pystyt istumaan vieressä hiljaa

Tämä voi lopulta olla kaikkein hyödyllisin ajokoevalmiuden testi. Opetuksen alussa opettaja puhuu paljon ja se on normaalia. Opettaja neuvoo, muistuttaa, näyttää ja auttaa oppilasta ymmärtämään mitä pitäisi tehdä. Harjoittelun edetessä tämän avun määrän pitäisi kuitenkin vähentyä.

Lopulta minun tärkein kysymykseni on:

Kuinka paljon minun pitää enää osallistua ajamiseen?

Oppilaan ei tarvitse ajaa täydellisesti eikä yhden pienen virheen perusteella voi sanoa, ettei hän olisi valmis. Mutta jos minun pitää jatkuvasti muistuttaa katseesta, nopeudesta, väistämisestä tai siitä mitä seuraavaksi tehdään, oppilas ei vielä aja itsenäisesti. Kun pystyn istumaan vieressä pitkiä pätkiä hiljaa, antamaan vain reittiohjeita ja oppilas ratkaisee tavalliset liikennetilanteet itse, silloin ollaan jo paljon lähempänä ajokoevalmiutta.

Tätä voi kokeilla tarkoituksella yhdellä ajotunnilla. Sopikaa ennen lähtöä, että tällä kertaa opettaja auttaa mahdollisimman vähän. Anna reittiohjeet normaalisti mutta älä kommentoi jokaista onnistumista tai pientä epätäydellisyyttä. Turvallisuuteen puututaan tietenkin aina tarvittaessa, muuten anna oppilaan tehdä työ.

Sitten kysy itseltäsi:

Pärjäisikö tämä oppilas tässä tilanteessa samalla tavalla, jos minä en olisi vieressä auttamassa?

Jos vastaus alkaa olla kyllä, se kertoo valmiudesta paljon enemmän kuin ajettujen tuntien lukumäärä.

Jos merkkejä puuttuu

Jos listasta löytyy asioita jotka eivät vielä onnistu, se ei tarkoita että jokin olisi mennyt pieleen. Päinvastoin: nyt tiedät mitä kannattaa harjoitella seuraavaksi. Se on paljon hyödyllisempää kuin ajatus siitä, että "pitäisi varmaan ajaa vielä vähän lisää".

Jos katse toimii mutta nopeuden sovittaminen tapahtuu liian myöhään, seuraavan ajotunnin aihe on selvä. Jos kaikki toimii tutulla reitillä mutta vieraassa ympäristössä ajaminen hajoaa, harjoitteluun tarvitaan lisää erilaisia ympäristöjä. Jos oppilas osaa liikennetilanteet mutta hakee sinulta jatkuvasti viimeisen varmistuksen, anna hänelle enemmän päätösvaltaa ja vähennä omaa puhettasi.

Älä yritä korjata kaikkia asioita yhdellä ajotunnilla. Valitse yksi tai kaksi asiaa jotka tällä hetkellä eniten estävät itsenäistä ajamista. Harjoitelkaa niitä ja arvioikaa ajon jälkeen mitä muuttui.

Ajokoevalmiutta ei tarvitse yrittää arvata. Sen voi nähdä siitä, kuinka itsenäiseksi oppilaan ajaminen on muuttunut.